Hyppää sisältöön
Rekisteröidy
Kirjaudu

Tule mukaan

Vastaanota vertaistukea ja viestejä. Voit pitää omaa henkilökohtaista päiväkirjaa.

Rekisteröidy

Savuttomuus-koutsi antaa mielenterveys-kuntoutujille apua tupakoinnin lopettamiseen

Nuuskapusseja tuhkakupissa

Tupakointi ei tuo mielenterveyskuntoutujalle henkistä tukea, vaan riippuvuuden kierteen. Lopettamiseen tarvitaankin usein ulkopuolisen apua.

Heti herättyään Heidi Järvinen olisi ennen sytyttänyt ensimmäisen tupakan parvekkeellaan aamulla puoli seitsemältä. Ei enää. Järvinen on lopettanut, ja savuttomuuskoutsina hän auttaa mielenterveyskuntoutujia pääsemään irti tupakasta.

”Olen sairastanut vaikeaa masennusta ja ollut sairaalassa. Yritin monesti lopettaa tupakoinnin. Pelkäsin vieroitusoireita, mutta ne olivat aika vähäisiä ja nikotiinituotteet lievittivät”, Järvinen sanoo.

Hän kulkee vuonna 2018 savuttomuuskoutsina HUSin sairaaloissa kouluttamassa henkilöstöä hanketyöntekijänä toimivan apulaisosastohoitaja Maija Niemen kanssa. He tarjoavat hoitohenkilöstölle tietoa ja työkaluja, jotta potilaita voi kannustaa savuttomuuteen.

Apualaisosastohoitaja Niemikin on entinen tupakoitsija. Hänestä on tärkeää, että henkilöstökin pyrkii savuttomuuteen.
”Jos sauhuttelee nurkan takana valkea takki päällä, se tuskin lisää uskottavuutta”, Niemi sanoo.

Mielenterveyskuntoutujan tupakoinnin hiljainen hyväksyntä hoidossa on luonteeltaan syrjivää.
”Muualla yhteiskunnassa tupakointia pidetään tutkimusten mukaan jo nolona ja vanhanaikaisena. Suomessa nuorison tupakointi on vuosia vähentynyt. Miksi mielenterveyskuntoutujien pitäisi olla jokin muinaisjäänne. Heillekin tulee tarjota toivoa, että tupakoinnin voi lopettaa”, Niemi sanoo.

”Jo riippuvuus itsessään syrjäyttää ihmistä”, Järvinen sanoo.

Lue lisää: stm.fi